Oi sitä liikunnan riemua,kun kerran oppii hiihtämään ,sen osaa aina ja se on todella kivaa.Se oli yhtä helppoa kuin kymmeniä vuosia sitten.
(Siis yhtä vaikeeta,)luisti paremmin taakse päin kuin eteen,eli riitti mulle ,muutaman kilometrin jälkeen.
Mökin katolle oli kertynyt lunta aika mukavasti,vaikka jo kerran tälle talvelle lumet on heivattu alas.
No seuraavan kerran kun tulemme mökille,ei lunta varmaan ole,kuin korkeintaan varjopaikoissa mökin takana.Sitten perjantaina saunailtaan,Juhanin kunniaksi,hän nimittäin pääsee ansaitulle eläkkeelle,pitkän työrupeaman jälkeen.Minä taidankin olla seuraava,meidän työpaikassa,joka pääsee ,toivottavast,eläkkeelle noin vuoden kuluttua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti