Nimittäin työsuhteeni Oulun Remonttimyllyyn,joka alkoi hiukan vajaa 28 vuotta sitten.Tulin silloin kesätöihin,koska luulin meneväni seuraavana talvena aivan eri virmalle Metsäkoululle ,josta tulin tähän virmaan.Kesä meni ja kysyin Laukalta et onko töitä vai menenkö talveksi Metsäkoulun laajennukseen,no Esko sanoi että kyllä töitä on.Virman nimi muuten oli silloin ehkä joku Menninkäisentie ja siinä oli varmaan joku numerokin,sittemmin Oulun Sivakkaan liityimme,tai nimi vaihtui.Sillo oli meillä viidenviikon kesäloma + talviloma ,joka sitten kun meistä tuli Oulun Remonttimylly,lähti kesälomasta viikko pois.
Tämä lähes 28 vuotta on ollut oikein mukavaa aikaa ,eikä ole tarvinnut olla pakkolomalla kertaakaan.Muutama työkavei on poistunut matkan varrella rivistä,joitakin eläkkeelle,muutama vaihtanut virmaa ja muutama saanut kenkää.Mutta mikä ikävintä ,muutama hyvä työkaveri poistui myös sinne josta ei ole paluuta.Niinkuin Pasi aikanaan sanoi olemme niinsanotusti jatkoajalla.Kaikki he olivat mua nuorenpia ,että sillai.
Nyt alkaa vaihe elämässä,jossa ei ole kiire mihinkään,tai ainaski näin pitäisi olla,vaikka jotkut sanookin et kiire vain lisääntyy.Mutta nyt aijon ruveta nauttimaan oikein kunnolla elämästä,varsinkin keällä kun on aikaa olla mökillä niin paljon kuin huvittaa ja tehdä asioita joista tykkää.Onhan siinä toki yksi rajoite ... nimittäen raha,jota ei varmaan ole niin paljon käytösä kuin olis tarve.
Nyt se sitten tuli,nimittäin eläke päätös,ihan virallinen.
Maanantaina konttuurille kahveelle Paukkeri tarjoo.
Mutta kesää odotellessa voi muistella vaikkia näitä.
Tai tällästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti